Mama, I'm coming home!

83/83

ADIOS AMIGOS!!!!!!!!!! GOODBYE MAASTRICHT, WELCOME FINLAND!

XOXO Riina ja Essi

Roberton adoptio

81/83


Pariisista selvitty. Terveisia koulusta. Olemme viimeista kertaa koulussamme, tarkoitus oli pitaa esitys harjoittelustamme taalla.
Tunnelma on hieman haikea, koska kaikkea tekee nyt viimeista kertaa. Eilen oli viimeinen paiva harjoittelua, tanaan viimeinen paiva koulussa ja huomenna viimeinen paiva Maastrichtissa.
Lauantai-aamuna juna lahtee 06.30 kohti lentokenttaa. Perilla Suomessa meidan pitaisi
olla iltapaivalla. Ensi viikolla onkin jo sitten paluu koulun penkille ja "normaaliin" arkeen. Taytyy myontaa, etta vaikka olemmekin haikealla mielella, odotamme silti paluuta! Kiva paasta taas pitkasta aikaa taas vanhalle tutulle salille ja saada ruokaa lounasaikaan :D Ja ymmartaa mita ihmiset puhuvat!
Saimme pyorat myytya, Uljas musta ratsu ja valkoinen ritari ovat nyt hyvissa kasissa. Ja Robertokin on jo onneksi adoptoitu hyvaan kotiin.
On niin helpompi lahtea kun tietaa, etta rakkaat lapset ovat hyvissa kasissa <3

Taalla alkaa olla jo kevat taydessa vauhdissa, mitakohan se on Suomessa?
Palaamme viela viimeisten kirjoitusten myota, nyt taytyy rientaa esitykseen!


XOXO, Riina ja Essi

Loppu lähestyy...

69/83

Ihanan keväinen sää Maastrichtissa.

Terkkuja Suomesta! Pääsiäisen viettoon nämä kaksi noitaa laskeutuivat Suomeen. Vietimme kuusi päivää tuolla ihanan lämpimässä (vrt. Maastricht) Suomessa. Molemmilla oli onnistunut loma, vaikka molemmilla oli ikävä Avant Gardeen Roberton luo. Palasimme arkeen keskiviikkona harjoittelun merkeissä.
Ennen Suomeen tuloa halusimme kuitenkin nähdä vielä kerran Amsterdamin ja Punaiset lyhdyt ja miltä ne näyttäisivätkään illalla.

Hotellimme oli lähellä rautatieasemaa. Emme kuitenkaan olleet havainneet pientä, tärkeää yksityiskohtaa varatessamme hotellia: siinä ei ollutkaan hissiä. Talo oli vanha ja kapea, jyrkkiä portaita pitkin piti kiivetä vastaanottoon. Mehän olimme fiksuina tyttöinä ajatelleet Suomessa odottavia (ainakin toivottavasti) läheisiä ja pakanneet laukkumme täyteen tuliaisia. Niitä oli sitten mukava (ja vaarallista) rahdata portaissa (kaikki ketkä ovat nähneet laukkumme ymmärtävät kyllä...).

Arvatkaa kaksi kertaa uskalsimmeko mennä.. Odotamme vastauksia s-postiin!

Punaiset lyhdyt näyttivät siltä, miltä olimme niiden kuvitelleet näyttävän. Silmäänpisti se, että lyhdyillä seikkaili opas kera hyvin nuorten näköisten hemmojen. Loppuillan vietimme uuden riippuvuutemme Pretty Little Liarsin kera (eka tuokkari on jo pian katsottu!).

Kanava Amsterdamissa

Tämä ilta onkin mennyt ensi viikonlopun huipennusta suunnitellessa. Viimeisen kokonaisen viikonlopun ajattelimme viettää missäs muuallakaan kuin romanttisessa Pariisissa. Siellä ajattelimme shoppailla sitten loputkin pennoset. Tässä vaiheessa luottokortti kiittää: hotelli ja junaliput ostettu (äiti: lähetä rahaa!!!). Huomisesta lähtien on enää kaksi viikkoa jäljellä ja me ajattelimme nauttia koko kahdesta viikosta! Harjoittelua on jäljellä kuusi päivää sekä koulua ja erilaisia vierailuja on vielä tulossa... Missä vaiheessa sitä loppuraporttia ehtii oikein kirjoittamaan?
Toivottavasti näistä kahdesta viikosta tulee yhdet parhaimmista! :)

XOXO Pääsiäispuput Essi & Riina

Antwerpen ja pari pulua

57/83

Taas on vierähtänyt "vähän" aikaa viime postauksesta. Tässä välissä olemme ehtineet käymään Belgiassa, Antwerpenissa, löytämässä muodin mekasta itsellemme merkkituotteita, tapaamaan hollantilaisen kaverimme ja edustamaan Suomea koulun International Dayssa. Samalla olemme myös ehtineet jännittää Salkkareiden hurjia juonenkäänteitä, kuka onkaan tuo salaperäinen Korppi?

Lähdimme viime viikonloppuna perjantaina junalla kohti Belgiaa, päämääränä Antwerpen, joka valikoitui villin pohdinnan jälkeen kohteeksi parhaan sään vuoksi. Yritimme päättää matkakohdetta myös Samkin pipon avulla. Käyttäkää mielikuvitustanne rakkaat lukijat.... :)

Belgiaan oli yllättävän helppo ja halpa matkustaa. Belgiassa saa matkustaa kahden aseman välillä vain 12 eurolla, joten matkakustannukset olivat matalat.

Rautatieasema Antwerpenissä

Antwerpeniin tullessa yllätyimme todella rautatieaseman koosta, junia lähti ainakin 4 kerroksesta. Se oli ehdottomasti isoin rautatieasema, missä olimme käyneet. Täytyy myöntää, että kesti hetken aikaa, ennnen kuin löysimme ulos.
Hotellimme sijaitsi aika lähellä rautatieasemaa. Matka hotellille oli mielenkiintoinen, jossain vaiheessa matkaa vastaan alkoi tulla epäilyttävän näköistä porukkaa, mietimme, mihin oikein olemme menossa. Kun tulimme hotellille, siellä ei ollutkaa ketään meitä vastassa/huoneemme avain ei ollut siellä, missä sen piti olla. Yritimme soittaa asiakaspalveluun, mutta kukaan ei vastannut. Yhtäkkiä ovesta tuli huppupäinen mies, joka sanoi meille: ettei tämä ole hotelli. Hänellä oli kuitenkin avaimet meille. Olimme hieman hämmennyksissä, koska mies jatkoi hokemista, ettei tämä ole hotelli ja että meidän pitää ymmärtää se. Mihin olimme joutuneet ja mikä tämä oikeen on, jos se ei ole hotelli?! Pääsimme kuitenkin ehjin nahoin huoneeseemme, joka kuitenkin oli ihan hyvä. Hotellimme osoittautui paikaksi, jossa voi asua myös pidempiä aikoja.

Eläintarhan portit

Seuraavana aamuna lähdimme tapaamaan kaukaisia serkkujamme, reissumme kohokohtaan, eläintarhaan.

Joku muukin jonottamassa tapaamaan lajitovereita

Eläintarhassa näimme eläimiä. Uskokaa tai älkää. Erityisesti odotimme norsuja ja kirahveja. Myös apinat tekivät meihin vaikutuksen. Hassua oli, että eläintarha oli keskellä vilkasta kaupunkia, miltä tuntuisi aamulla katsoa ikkunasta ulos ja nähdä omalla takapihalla kirahveja? Kelpaisi meille.

Eläintarhasta

Kirahveja

Etsin omaa Harry Potteriani

Eläintarhan jälkeen kävimme vielä Aquatopiassa. Lähdimme kalastamaan tappajahaita, mutta löysimme vain kilpikonnia ja pienempiä haikaloja. Aquatopia oli rakennettu hotellin yhteyteen ja seikkailimme siellä liukuportaiden avulla eri kerroksissa ja haitunnellissa.
Eläimellisen menon jälkeen lähdimme etsimään hartautta Suomalaiselta merimieskirkolta. Hartauden sijaan löysimmekin mummulan. Paikka oli ehdottomasti kokemisen arvoinen ja aika meni joutuisasti korvapuustin ja kahvin ääressä. Saimme hyviä vinkkejä, mitä Antwerpenissä kannattaisi nähdä ja tehdä. Jos joskus eksyt Antwerpeniin niin Suomalainen merimieskirkko on ehdottomasti kokemisen arvoinen, varsinkin jos olet ollut reissun päällä pidemmän aikaa.
Loppuillan kiertelimme ympäri Antwerpeniä ja yritimme selvitä hengissä hotellille.

Näkymiä näköalapaikalta

Antwerpen

 

Keskusta

Sunnuntaina kävimme paikallisella pulutorilla. Emme valitettavasti ostaneet tuliaisiksi yhtään hyvää pullua. Näimme kuitenkin niitä ja se riitti meille. Torilla oli myös muutakin ostettavaa kuten oliiveja, hedelmiä, pähkinöitä, koruja, laukkuja, vaatteita... Kaikkea.

Pari pullua

Pulutorin jälkeen lähdimme Starbucksin kautta kohti Maastrichtia.
Muuten arkeemme on kuulunut harjoittelua ja ruuanlaittoa. Olemme koukuttuneet myös sarjaan Pretty little liars, joka ahdistaa syvästi elämäämme, onneksi saamme siitä nyt tauon, kun tulemme Suomeen käymään ensi viikolla.
Huomasimme myös tänään, että hollantilaiset lapset voivat olla yllättävän vaarallisia. Olimme rauhassa pyöräilemässä kadulla, kun kimppuumme hyökkäsi lapsilauma lumipallojen kanssa. Olemme kuitenkin hengissä, juuri ja juuri.
Ensi viikolla luvassa paluu Suomeen hetkeksi sekä pääsiäismunat! Toivottavasti postausrytmimme tästä vähän nopeutuu, yritämme parantaa tapamme :)

XOXO Essi&Riina

Leidi Cruuuuuuul

41/83

Huhuuuu!
Anteeksi tämä hiljaisuus. Elämämme on tällä hetkellä niin hektistä ettemme ole kerinneet koneelle saatikka blogiimme (just joo). Olemme molemmat käyneet Amsterdamissa, emme tosin toistemme seurassa vaan kauan kaivattujen vieraiden, joiden henkilöllisyys jääköön nyt paljastamatta. Tässä on tullut tutustuttua Punaisiin lyhtyihin, Ajaxin areenaan (Riina: "Missä olit Zlatan? Olin vain muutaman vuoden myöhässä?") sekä muihin kiinnostaviin paikkoihin. Tärkeä huomio Punaisilta lyhdyiltä: älkää kävelkö liian lähellä ikkunoita, saatatte pelästyä.

Kevät on myös saapunut Maastrichtiin, bongasimme ensimmäiset kukkaset (krookukset) ja +15 astetta olevat päivät hellivät pitkän talven jälkeen kalmankalpeita kasvojamme (pst. tältä näytimme).
Toinen meistä on seikkaillut tällä viikolla ympäri Maastrichtia ja Aachenia, toinen taas on joutunut metsään. Kukin päätelköön tästä kumpi on kummassa ollut.. Tämän päivän kohokohta löytyi paikallisesta Albert Heijnista. Kylmähyllyn ylimmällä hyllyllä kohtasimme näyn, jota olimme odottaneet.... rahkaa!!! (toim. huom. hollanniksi kwark).

Hurjalta tuntuu, että jo lähes puolet vaihtoajasta on jo kulunut... Enää olisi noin kuusi viikkoa jäljellä ja paljon olisi vielä nähtävää.
Kolmen viikon päästä on jo pääsiäinen ja silloin teemme pikavisiitin S(u)omeen. Täytyy myöntää, että odotamme jo vierailuamme. Aika menee varmasti nopeaan, sillä tarkoituksenamme olisi tehdä viikonloppureissu johonkin muualle. Ajattelimme kysyä myös, jos joku vaihtareista lähtisi meidän kanssamme.
Tänä iltana olemme viihdyttäneet itseämme tuon aina niin ihana 90-luvun musiikin tahdissa. Tässä teille myös piristystä perjantai-iltaan.

XOXO, Ysäri lovers Espi & Ripe

Pssssttt. Hyvää naistenpäivää ihanat soomalaiset muijjat!!!

Lentävät hollantilaiset

29/83

Hurraa, 1/3 takana ja vielä hengissä!

Tämä viikko on sisältänyt oikeastaan vain harjoittelua ja ensimmäiset tunnit koulua. Aika ihmeellistä, kuinka matkustus ja harjoittelu voivat viedä puhdin pois.. Kun tulet kämpälle niin et jaksa muuta tehdä kuin pakolliset asiat.. Kyllä on rankkaa :D

Koska meillä ei ole mitään tähdellistä kerrottavaa, niin ajattelimme pohdiskella hieman kulttuurieroja.
Tai asioita, joihin me olemme kiinnittänyt huomiota.

• Kaikista suurin "outous" on varmaan se, että ihmiset kulkevat kengät jalassa sisällä. Esimerkiksi harjoittelupaikoissamme kuljetaan ulkokengät jalassa sisälläkin. 

• Ruokakauppaan on varattava käteistä mukaan, sillä ainakaan meillä ei lähikaupassamme toimi Visa Electron. Täällä suositaan enemmän Mastercardia.. Ensimmäisellä kauppareissullamme saimme kokeakin tämän kantapään kautta.

• Pyöräilijöille on oma ajokaistansa autotien reunassa. Huvittavinta on, että liikenneympyröissäkin ajat pyörällä autojen vieressä omalla kaistalla. Autoilijat myös kunnioittavat pyöräilijöitä ja antavat usein tietä. 

• Myös kaikki pihat ovat hyvin huolliteltuja. Pensaat ovat leikattu tip top. Olemme useasti miettineet, kuka ne oikein leikkaa? 

• Ihmiset tuntuvat jotenkin rennommilta, kun hollantilaiset kohtaavat, he usein vain alkavat juttelemaan, vaikka olisivatkin vieraita toisilleen. Myös junassa jos istut jonkun viereen, usein hollantilainen moikkaa sinulle. 

• Ruokakaupasta saa perunoita valmiiksi kuorittuina ja maustettuina. Myös salaatit ovat valmiiksi pusseissa ja sortteja löytyy jos jonkinlaista.

• Vähän päänsärkyä on tuottanut se, että ihmiset usein polttavat sisällä ja seurassa. 

• Kaupungilla kulkiessasi voit napata nälän yllättäessä jotain syömistä useista kojuista, joita löytyy joka nurkasta. 

• Myöhästymistä ei pidetä niin pahana asiana. Jos sovitaan esim. kello 9.00, se voi hyvinkin tarkoittaa 9.30. 

Tällaista tällä kertaa. Kerromme lisää hollantilaisten omituisuuksista, niitä varmasti riittää, hehehe.
Ensi viikolla luvassa harjoittelua, sekä kauan odotettujen vieraiden saapumista.

XOXO, Essi & Riina


Psssstttttt. Ikäväksemme joudumme kertomaan, että kauan seuranamme viipyneet Veijo ja Keke ovat nyt siirtyneet vihreimmille nurmille. Rest in peace. Pysytte muistoissamme aina. Antakaa sipulinne loistaa.

Veijo ja Keke - elämänsä huipulla

Lätkää ála Holland

23/83

Tasan 60 päivää enää (onko meillä lähtökohdat vähän väärät).

No. Asiaan.

Eilen olimme viettämässä niin ihanaa sunnuntaipäivää tutustuen tuohon suomalaiseen kuninkuuslajiin. Jääkiekkoon. Muutenkin viikonloppu on ollut kiekkopainotteinen, koska katsoimme lauantaina Urho-TV:ltä SM-liigan tulevan voittajajoukkueen Rauman Lukon kotipeliä. Ja kuinka ollakaan, Lukko voitti tietysti.

Vähän erilainen joukkuebussi

Sunnuntaina otimme bussin kohti Geleeniä, jossa joukkueet Geleen Smoke Eaters ja HYC Herentals kohtasivat. Bussimatka meni ihan hyvin, mutta jossakin välissä jouduimme kysymään kuskilta, missä olemme. Hän ystävällisesti lupasi huikata, koska meidän täytyisi jäädä pois. Lisäksi hän neuvoi meidät suoraan hallille. 

Voisi olla Kankaanpään jäähalli

Jäähallille (tarkemmin sanottuna urheilukeskukselle) päästyämme meidän piti ensin selvittää, miten löydämme kaukalon uimahallin/liikuntasalien joukosta. Myös liput olivat ehkä hieman kalliita ottaen huomioon hinta-laatusuhteen. Joukkueet tulivat kentällä ihmemaskottien seurana ja ihmiset polttivat katsomossa soihtuja. Myös meille tarjottiin soihtuja, mutta emme oikein tienneet mitä ne olivat, niin emme uskaltaneet niitä ottaa.

Näin joukkueet otetaan vastaan Hollannissa

Itse pelistä ei ole suoraan sanottuna paljoa kerrottavaa. Se oli hidasta roiskimista päädystä päätyyn Missä joukkuepeli, missä puolustus?? Pelin kohokohta oli ehdottomasti se, kun Eatersien suomalaismaalivahti Sami Heinonen kävi taklaamassa vastustajan hyökkääjän maalintakana. Ihmiset puhkesivat silloin huutamaan: "Saaaami! Saaami!". Me tietysti muiden mukana.

Lämmittelyä

 

 

 

 

Sami

Näimme kaksi erää, mutta jouduimme sitten lähtemään, koska bussimme Maastrichtiin lähti. Ja mikä onkaan tämän tarinan opetus? Suomessa pelataan hyvää kiekkoa ja munkki maistui!


XOXO Sami Heinosen kaverit, Essi & Riina